Lokakuun viimeiset...

Perjantain kuvasaldoa.

Nautinnollista viikonlopun aikaa!

Tänään näkyi herkuttelijoita ruusunmarjoissa...

Viimeiseen asti nautitaan...auringosta ja marjoista :)

Valokuvatorstain 342 haasteena = RUOKA.

"SYKSYN VÄRIT"

                                                                Värikollaasi 202

                                                  

Puuh...

Puhalletaan yhdessä tummat pilvet kauaksi pois...

Kuvia pihapiiristä

Eilen oli taivas kirkkaansininen...

tänään enimmäkseen harmaa.

Ehdin saada kuvan syysvuokosta, ennen kuin yöpakkaset tekivät tehtävänsä.

"Mummin valopallo" tuumasi pojantytär, kun tein appelsiinilyhdyn terassille.:))

Vielä muutama retkikuva...

Paitsi, että jalkaisin teimme pitkiä kävelyretkiä lähiympäristöön, niin parina päivänä taksilla kiersimme saarta.
Riitta löysikin mukavan taksikuljettajan hotellinsa edestä, joka ajoi maltillisesti serpentiiniteitä ja pysähteli kuvauksellisissa paikoissa.

Ensin menimme Ribeiro Frioon ja levadaa pitkin Balcoesin näköalapaikalle...

Sattui sumuinen päivä, mutta emme sitä murehtineet...

Tämä levada oli helppokulkuinen.

Madeiranpeippo pariskunta murusia syömässä.

Sen verran sumu  hälveni, että saatoimme jopa nähdä laakson pohjalle.

Ribeiro Friossa on kalanviljelylaitos johon vesi syöksyy rinnettä alas.

Ennen hotelliin paluuta vielä yksi pyshdys...

Kuuma oli, mutta pitihän tännekin kiivetä.

Tuli oli tehnyt tuhojaan täälläkin, kuten Monten alueella.

Seuraava reissu olikin sitten kokopäiväretki. Ensimmäinen pysähdys Camara de Lobos, pieni kalastajakylä...

Täällä Winston Churchill maalasi taulujaan.

Cabo Girao, maailman toiseksi korkein rantakallio 580 metriä meren pinnasta.

Näköalatasanteelle valmistui äskettäin lasinen kävelysilta...

sille astuminen ensin jännitti, minulla kun on korkeanpaikankammo, mutta olihan sinne mentävä...

jonkin ajan kuluttua uskalsin kuvata jo reunan yli...

oli mahtava tunne.

 Matkaa jatkettiin kohti pohjoisrannikoa...

Tätä näkymää ei päässyt kuvaamaan, ellei kävellyt tien vieressä vapaana olevien...

sarvipäisten lehmien seassa, taisin olla viimeinen, joka poistui autosta ;))

Lounastauko alhaalla Porto Monizissa...grillatut sardiinit maistuivat.

 Kaunis paikka patsaalle.

Tunnelien läpi ja taas ylöspäin.

Viimein saavuimme Santanaan, ihastelimme näitä olkikattoisia Palheiro-taloja, sitten suuntana olikin jo oma majapaikka. Sinä iltana ei jaksettu enää edes syömään lähteä.

Matka oli yhtä ihana ja värikäs kuin tämä käheä-ääninen kukkokin!
Kiitos mukaville matkakumppaneille, sekä teille kuvieni mukana matkanneille!!

Lisää lomamatkan kuvia...

Yksi ennalta suunniteltu käyntikohde oli Monten palatsin trooppinen puutarha.
Päätimme nousta vuorelle köysiradan vaunulla, nousun aikana saattoi bongailla kaikkea kivaa...

Suurien kasvien suojassa oli miellyttävä kävävellä ja helppo hengittää.

 

 Kannatti katsoa tarkkaan, ettei astu harhaan...:)

Kellon lailla täälä tunsi ajan pysähtyneen...

Kauniita yksityiskohtia oli joka puolella...

Modernissa museossa oli hieno mineraalien ja jalokivien kokoelma...
Näistä tuli mieleen kyntilät ja lintulauta.

Ylös Monten kirkkoon johti monta askelmaa...Neitsyt Marian taivaaseenottamisen päivänä 15.08 pyhiinvaeltajat nousevat kuulemma polvillaan kirkkoon Marian patsasta kunnioittamaan, helteellä aikamoinen homma.

Huipulla tuulee...niin ylös oli kiivettävä kuin mahdollista :)

Alas Montelta pääsisi myös vauhdikkaasti korikelkalla parin kilometrin matkan...ehkä ensi kerralla uskaltaisi tyylikkäiden carreirojen kyytiin :))

Quinta do Palheiro Ferreiro( sepän mökki) siirtyi englantilaisen viinikauppiaan John Blandyn omistukseen v.1885.

The Old Blandy Wine Lodge. Täällä oli madeiraviinipulloja, eräitäkin ...

Isäntä ja Riitta ihmettelevät...:)
Löytyi pojan syntymävuonna valmistettu madeiraviinikin, en kysynyt hintaa :)

 

Museu da Quinta das Cruizs. Museossa oli nähtävänä paljon antiikkia ja taidetta, kuvata vaan ei saanut.
Täällä ollessa rankka sadekuuro yllätti, joten puutarhastakin sain vain muutaman kuvan otettua.

Emanueltyyliset kiviset ikkunanpuittet.

Convento de Santa Claran nykyinen luostarirakennus on peräisin 1600-luvulta.

 Ristikäytävän kautta pääsi kappeleihin.

Seurakuntalaiset saattoivat kuunnella nunnien laulua rautaristikon läpi ja nunnat puolestaan kuulivat sitä kautta pappien pitämän messun.

Viimeisin museo, vaan ei vähäisin...

Upeita flaamilaisen taiteen mestariteoksia...

Tekstit ovat suurimmaksi osaksi lainattu Top 10 Madeira oppaasta.

Huh, nyt tuli aika pitkä postaus, mutta, kun kuvia on paljon, ei oikein osaa lopettaa...